Kuka oli Wilfred H. Tuomikoski?

Teksti: Olli-Pekka Tuomisalo (2014)


Tuomikoski2

Wilfred Tuomikoski

Suomalaisen saksofoninsoiton aamuhämäristä löytyy useita mielenkiintoisia ja enemmän tai vähemmän merkittäviä hahmoja. Esikoiskirjassani ”Matti Rajulan elämä” kirjoitin tämän 1900-luvun alkupuolen merkittävimmän ja kansainvälisestikin korkeatasoisimman puupuhaltajamme elämäntarinan. Nyt työskentelen toisen kirjan parissa. Tämä tulee sisältämään suuren joukon elämäkertoja oman aikansa keskeisistä soittajista. Mukana on Radio-Orkesterin, HKO:n, Turun, Tampereen, Lahden ja Viipurin orkesterien klarinetisteja (mm. Sven Lavela, Väinö Koutonen, Cosimo ja Mario Sgobba, Eero Linnala) sekä useita freelance-pohjaisia saksofonisteja (Josef Kaartinen, Pej Manuel, Aku Wittenberg, Ville Virtanen). Yksi tärkeimpiä nimiä mutta samalla myös varsin mystiseksi jäänyt hahmo on Wilfred H. Tuomikoski. Hänestä ei tähän asti ole ollut juuri mitään tietoa saatavilla – vain se että hän Andania-laivan orkesterin mukana ”toi jazzin Suomeen” kesällä 1926 ja että hän nautti omana aikanaan suurta suosiota luoden ympärilleen suoranaisen tähtikultin. Olen tätä Saksofani-lehden numeroa varten tehnyt lyhennelmän hänestä kirjoittamastani elämäkertatekstistä.


Wilfred H. ”Tommy” Tuomikoski

Nuorukainen saapuu isiensä maille

Wilfred H. Tuomikoski syntyi 27.4.1907 Quincyssa Massachusettsissa Ilmajoelta kotoisin olleiden Ivar ja Fiina Tuomikosken siirtolaisperheeseen. Kivenhakkaajana työskennellyt isä soitti baritonitorvea suomalaisessa Quincyn Kansallissoittokunnassa. Sen yhteydessä toimi lähes kahdenkymmenen oppilaan oppilassoittokunta, johon poika isän innostamana luonnollisesti liittyi. Wilfred ryhtyi opiskelemaan klarinetinsoittoa soittokunnan johtajan Väinö Warvikon johdolla.

Wilfredin musiikkiopinnoista ei ole muuta tietoa, mutta hän oppi soittamaan myös saksofonia, oboeta ja viulua. Kirjassa Rytmin voittokulku (1949) mainitaan Tuomikosken saksofoniopettajaksi Andrew Jacobson. Jacobson soitti 1920-luvun alussa mm. John Philip Sousan orkesterin saksofonisektiossa.

High schoolista päästyään Tuomikoski matkusti kesällä 1926 Andania-laivalla Suomeen. Laivalla esiintyneen soittokunnan muutamia jäseniä jäi Helsinkiin soittamaan S/S Andania American Jazz Band –nimisenä kokoonpanona. Tässä joukossa oli myös ”Tommy” Tuomikoski mukana. Orkesteri esiintyi kesän 1926 Oopperakellarin yläkerrassa ja syksyksi se kiinnitettiin ravintola Fenniaan.

Tuomikoski kohosi välittömästi yleisön ja muiden muusikoiden keskuudessa suureen suosioon. Hän pääsi silloin tällöin myös Yleisradioon soittamaan omia soolokonsertteja klassisella ohjelmistolla. Taiteellisesti kunnianhimoisimmassa resitaalissaan hän esitti Jascha Gurewichin Saksofonikonserton.

Orkesterista toiseen

zamba800

Zamba-orkesteri ca. 1932. Eturivi vasemmalta: Klaus Salmi, Alvar Kosunen, Sven Lundevall, Matti Rajula ja Wilfred H.Tuomikoski.

Syksystä 1927 Tuomikoski esiintyi ravintola Fenniassa Embassy Bandin jäsenenä ja syksyllä 1928 hän liittyi Zamba-orkesteriin. Tämä siirto tarkoitti sitä, että hän tuli soittamaan tenorisaksofonia ajan ykkössaksofonisti Matti Rajulan soittaessa orkesterissa alttoa. Zamban riveissä tämä kaksikko oli tekemässä mm. ensimmäistä suomalaista äänielokuvaa Sano se suomeksi loppukesästä 1930.

Vuodesta 1931 Tommy oli mukana
Ramblers-orkesterissa ennen liittymistään suomalaista tanssimusiikkia soittavan Dallapén riveihin syksyllä 1933. Dallapén tyyli alkoi tuolloin muuttua kohti big band –tyylistä ilmaisua ja Tuomikoski saikin vastuulleen sekä kouluttaa orkesterin saksofonisektiota että opettaa Dallapé-opistossa muillekin saksofoninsoittoa. Hänen oppilaistaan menestyneimpiä olivat Alexander Wittenberg, Fred Keskinen, Pej Manulkin ja Allan Teräsvuori.

Dallapén kesakiertueen kasiohjelma v. 1934

Dallapén kesakiertueen kasiohjelma v. 1934

Huomattuaan alan oppikirjojen vähyyden ja huutavan pulan varsinkin suomenkielisille opuksille hän päätti kirjoittaa oman saksofonikoulun. Sen ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1934. Tämän lisäksi hän kirjoitti keväällä 1934 perustettuun Rytmi-lehteen musiikkiin ja saksofoninsoittoon liittyviä artikkeleita.

Tuomikoski kävi Yhdysvalloissa kahdesti tapaamassa sukulaisiaan. Ensimmäinen matka ajoittui kesään 1930, toinen alkuvuoteen 1932. Kotona Massachusettsissa hän ehti tuolloin olla vähän yli kuukauden kunnes paluumatka kohti Suomea oli taas edessä. Suomeen päästyään Tuomikoski palasi Ramblersin riveihin.

ramblerspieni

Ramblers-orkesteri

Ramblersin kiertue Etelä-Suomessa toukokuussa 1932 oli kunnianhimoinen yritys ”lyödä maa polvilleen jazzilla”. Orkesteri esiintyi Loviisassa, Kotkassa ja Lahdessa, mutta yleisökadon ja heikon ennakkovalmistelun vuoksi kiertue jäi kesken Tammisaaressa, jossa Ramblers joutui henkensä pitimiksi vastaanottamaan ”orjakontrahdin” ravintola Knipaniin. Pian tämän jälkeen Tuomikoski hakeutui Dallapén riveihin. Tuomikoski oli mukana orkesterin 3. toukokuuta 1934 käynnistyneellä kesäkiertueella. Tommyn johtama saksofonikvartetti (Tuomikoski, Impivaara, Pahlman, Raivonen) esitti Toivo Kuulan Aamulaulua ja lisäksi hän soitti joko saksofoni- tai klarinettisooloja. Syyskauden 1934 päätteeksi Tuomikoski erotettiin orkesterista. Rytmi-lehden 5/1934 sivuilta löytyi laaja arvostelu Dallapén konsertista Heimolassa syyskuun alussa. Tuomikoski sai oman osansa:

Erikoisen lukunsa ansaitsee Wilfred Tuomikoski, ensimmäinen saxofooni, joka selvästi osoitti jatkuvasti olevansa vanha, ilmiömäinen Tommy! Hänen saxofooninsa ääni sekä subtoned-klarinetti olivat omaa luokkaansa.

Tähtikultista varhaiseen kuolemaan

Tuomikoski oli 190-senttisellä olemuksellaan melkoinen näky lavalla. Hän oli taitava ja estoton virtuoosi. Tuomikosken ympärille muodostui nopeasti suoranainen tähtikultti. Nuoret muusikot eivät yrittäneet kopioida ainoastaan hänen soittotyyliään vaan myös kävely- ja tanssityyliä sekä pukeutumista.

Tuomikoskella oli omat heikkoutensa. Epäsäännölliset elämäntavat ja alkoholinkäyttö muodostuivat ongelmalliseksi yhtälöksi ja johtivat lopulta potkuihin Dallapésta.

Tuomikoski palasi syksyllä 1935 leskeksi jääneen äitinsä luo Yhdysvaltoihin. Rytmi-lehden joulukuun 1935 numerossa kirjoitettiin seuraavasti:

Tommy Tuomikoski on lähtenyt kotiin! Yllätysmiehenä, kuten aina, hän ”otti ja läks’ ” – puhumatta mitään. Eräästä Tuomikosken lähettämästä kirjeestä saa kuitenkin sen käsityksen, että hänellä olisi aikomus palata jälleen Suomeen. Kuten tiedämme, ei Tommysta ja hänen suunnitelmistaan voi koskaan olla varma.

Tuomikosken suunnitelma palaamisesta Suomeen ei koskaan toteutunut. Hän sairastui korvatuberkuloosiin kesällä 1937 ja menehtyi lopulta sen heikentämänä 29.11.1937 vain 30-vuotiaana Norfolk Countyn sairaalassa Braintreessä.


Julkaistu aiemmin Saksofani-lehden numerossa 1/2014. Päivitetty ja lisätty linkit nettisivua varten (Eskola) 2015. 

Vastaa