Soolon tarina

Teksti: Jari Eskola (2015)


Sosiaalisessa mediassakin aika ajoin kiertävä linkki Maarit Hurmerinnan Life is a Jigsaw -kappaleen esitykseen vuodelta 1973 tarjoaa meille saksofonisteille ja saksofonismista kiinnostuneille herkullisen ja erikoisenkin soolo-makupalan. ”Paroni” Paakkunainen soittaa erikoisen soolon (videossa n. kohdassa 1:24). Soolo hakee muotokielensä puolesta vertaistaan äänitetyn musiikin historiassa. Sen dualistinen ote – ensin out-genre-osuus, ja yllättävä palaaminen genreen – on hätkähdyttänyt ja kummastuttanut kuulijoita jo 40 vuotta. On selvää, että tähän liittyy tarina. Se tarina kerrotaan tässä.

Tapahtumapaikkana on vuoden 1973 Euroviisukarsinnat. Tuohon aikaan Yleisradio järjesti vuosittain kutsukilpailun ja 1973 kutsu kilpailuun lähti 12 säveltäjälle, jotka itse saivat valita kappaleidensa esittäjät. Vuosi 1973 on sikäli merkittävä vuosi Euroviisuhistoriassa, että tuolloin EBU salli ensimmäistä kertaa euroviisukappaleiden esittämisen muulla kuin maan omalla kielellä. Tästä oli kaksi seurausta: kuultiin Suomen karsintojen ensimmäiset englanninkieliset laulut, ja suuremmassa mittakaavassa avattiin pandoran lipas, jota ei sittemmin ole saatu suljettua. ABBAn vuoden 1974 englanninkielisen Waterloo-voittajakappaleen jälkeen vuoteen 2015 mennessä ei-englanninkielinen kappale on voittanut vain 13 kertaa (ja näistä ei-hepreaksi esitetty 10 kertaa!).

Vuoden 1973 karsinnoissa Maarit esitti kaksi laulua. ”Ampukaa pianisti” oli Eero Koivistoisen sävellys ja sanoitus, ”Life is a Jigsaw” Paroni Paakkunaisen säveltämä ja sovittama ja Jim Pembroken sanoittama. ”Life is a Jigsaw” sijoittui karsinnassa kolmanneksi. Vuonna 1973 Suomea edusti Luxemburgin Euroviisuissa Marion Rung kappaleella ”Tom Tom Tom”. Suomi sijoittui kilpailussa kuudenneksi, mikä olikin maamme korkein sijoitus Lordin voittoon saakka. (Euroviisut 1973 voitti Anne-Marie David hienolla laululla ”Tu te reconnaîtras”, jonka Katri Helena lauloi Kari Tuomisaaren suomentamin sanoin nimellä ”Nuoruus on seikkailu”).

Suomen Finaali pidettiin yleisötapahtumana Finlandia-talolla, jossa voittajan valitsi kymmenpäinen tuomaristo. Kappaleet pisteytettiin asteikolla 1-10, ja jokaisen kappaleen saamista pisteistä korkein ja alhaisin yksittäinen pistemäärä jätettiin huomiotta (sic!). Euroviisuorkesteria johti Ossi Runne, ja finaalilähetys lähettiin suorana televisiossa ja radiossa. Finaalin juontajana kekkuloi aina yhtä pökkelö Aapeli Halinen. Tukkalaitteiden paksuudesta päätellen Kekkoslovakiassa elettiin sen kultaisimpia vuosia.

Vuoden 1973 karsinnoissa esiintyi niin maan suosituimpia artisteja, kuin nousevia kykyjäkin. Maarit oli 1970-luvun alussa suurelle yleisölle vielä jokseenkin tuntematon nimi, mutta löi itsensä läpi ensimmäisellä levyllään ja myös juuri vuoden 1973 karsinnoissa. Cumulus, Paradise, Jukka Kuoppamäki, Marion Rung ja Danny olivat kisojen tunnetuimmat nimet.

Seppo ”Paroni” Paakkunainen oli toiminut tanssimuusikin ja iskelmän parissa 1950-luvun lopulta lähtien, ja oli vuonna 1973 yksi alan huipputaitoisista ammattilaisista.

Kun innostuin musiikista, siis kun aloin opiskellella musikkia, olin ennen jazzia kiinnostunut iskelmästä. Tulen työläisperheestä, ei siellä mitään klassista musiikkia kuunneltu”, Seppo muistelee. ”Olin kovasti iskelmän perään. Noin vuodesta 1958-59 alkaen ja noin 60-luvun loppuun saakka soitin tanssimusiikkia. Mutta jazz oli kuitenkin se intohimo. Vielä 60-luvulla tanssiyhtyeet soittivat jazzia. Mulla oli 60-lopulla jo pitkä tausta musiikin parissa ja aloin tehdä iskelmäsovituksia Jukka Kuoppamäelle, Katri Helenalle, Tepolle ja Tupille (Matille ja Tepolle), Irwinille ja niin edespäin.”

Toden totta, Paroni Paakkunaisen taitavaa sovittajan kädenjälkeä voi ihastella monissa kansakunnan yhteiseksi omaisuudeksi muodostuneissa  levytyksissä (satojen sovitusten joukosta voi nostaa esim. Kirka & The Islanders: Hetki lyö, M. A. Nummisen ”Naiseni kanssa Eduskuntatalon puistossa” tai Irwinin ”Alko pistää pulloon”).

levyParoni jatkaa: ”70-luvulla olin saanut iskelmistä jo ihan tarpeeksi. Mulla oli jo vähän kyllästymistä ilmassa iskelmien teon suhteen, ja Euroviisut ovat sitä samaa – iskelmää.”

Paroni päätti hakea syvyyttä kilpailulaululle Atlantin takaa: ”Tämä laulu oli Euroviisukarsintoihin, eli tilaushomma. Esikuvana oli The Carpenters, ja sen laulaja Karen Carpenter. Kuuntelin sitä sillä korvalla että ei tehdä nyt ihan tavallista suomalaista iskelmää, vaan vähän kansainvälisempää.”

The Carpenters oli 1960- ja 70-lukujen vaihteessa suosittu amerikkalainen duo. Yhtyeen tavaramerkkejä olivat laulaja Karenin alttoääni ja veljensä Richardin tekemät hienostuneet sovitukset.

Televisiolähetyksen harjoituksissa oli kuitenkin havaittavissa kitkaa: ”Jotenkin harjoitustilanteessa oli musiikilliset näkemykset muusikoiden kesken vähän että…  Etenkin yksi muusikko suhtautui hyvin professionaalisti: hän on täällä vaan keikalla ja soittaa hanskat kädessä conga-rumpuja.”

Tämä otti Paronia päähän, kismitti vallan. ”No siihen aikaan Vesku (Loiri) kaatuili esiintyessään kun tuli lavalle. Ajattelin että teen saman – siis kaadun kun tulen lavalle, kyllä se heti huomataan. No sitten kun mä tulin ovesta lavalle niin kaaduin. Mutta pidän kyllä fonia ylhäällä.” (Elävän arkiston videolla kohdassa 48:08)

Laulun alussa Paroni fiilistelee tamburiinin kanssa tukka komeasti taakse laitettuna. Soolon lähestyessä tamburiini sujahtaa tenorin kellon ympärille. Liivikin on viimeisimmän muodin mukainen. ”Vaimo laittoi mulle sellaisen sumo-kampauksen nutturalle päälle. Silloin mulla oli pidempi letti.”

Ja se soolo… ajattelin, no mua vaan otti niin päähän se koko homma eli ajattelin että annan vähän, niin, meininkiä.”

paroni-maaritSoolon aiheuttamista aikalaisreaktioista ei ole tarkempaa tietoa. Maarit chillailee lavalla soolon aikana, orkesterin takarivin muusikot, pasunisti ja pari sellistiä ovat kääntäneet katseensa Paronin koroketta kohti. Youtube-videon kommenteissa on havaittavissa hajontaa asteikolla ”The sax solo… epic” <–> ”Fonipieru”. (”Holy balls! He played free jazz!”)

Paronia vähän naurattaa yhden kappaleen soolon saama huomio 40 vuoden kuluttua esityksestä. ”Sehän on harmitonta, solisti soittaa mitä haluaa, ja kun osaa.

Jazz on ollut mulle hyvä harrastus. Se minkä koen jazz-jazzina… olisi pitänyt paneutua jazz-jazziin, mutta lähdin free-touhuihin. Mutta nyt vanhana on aikaa perehtyä!

EPILOGI 7.10.2015

Sain sattumalta tilaisuuden kysyä Maaritilta hänen muistojaan Euroviisukarsinnoista 1973. Laulun esitys on kyllä muistissa, ei epäilystäkään. Kysyessäni mitkä lavatunnelmat olivat Paronin soolon aikana, vastasi Maarit tunnelman olleen ”vähintäänkin erikoinen”. Laulusolisti ei muista että soolosta olisi aikanaan kohistu, tai sitä olisi edes päivitelty. Ehkäpä Paronin kaatuminen sisääntulon yhteydessä sekä free-soolo menivät rempseällä 70-luvulla taiteilijan omintakeisuuden ja taiteilijan vapauden piikkiin. Siitä Maarit kuitenkin on yhä ylpeä, että hän oli lavalla kuin viilipytty, vaikka fonisti päästeli omiaan. ”Mä olin siinä ihan coolisti, en näyttänyt ilmeelläkään että jotain outoa oli tekeillä. Siitä mä oon ylpeä.”


Kirjoittaja jututti Paronia aiheesta kevättalvella 2013.

Vastaa