Teksti: William Suvanne (2015)
Pentti Lasanen (s. 1936) on kevyen musiikin saksofonisti-pioneeri, jonka aktiivinen muusikon ura on jatkunut kuuden vuosikymmenen ajan. Tapasin Lasasen Arabialla joulukuussa 2014.
Nuori Lasanen sai ensimmäisen kosketuksen soittamiseen ja jazz-musiikkin kuusivuotiaana sotalapsena Ruotsissa. Ruotsissa oltiin askel edellä: Lasanen kuuli mustaa jazz-musiikkia ja opetteli itse soittamaan. 14-vuotiaaksi asti instrumentti oli nokkahuilu, kunnes hän sai ylipuhuttua Helmi-tädin ostamaan itselleen rikkinäisen klarinetin. Pian tämän jälkeen soitinvalikoima laajentui tenorisaksofoniin, alttosaksofoniin ja trumpettiin. ”Ensimmäisen esiintymiseni tein kaksi kuukautta klarinetin soiton aloitettuani. Soitimme kolme kappaletta, joista yksi oli ainakin Meksikon pikajuna ja toinen Kultainen nuoruus. Kolmatta en enää muista”, Lasanen muistelee.
1950-luvulla kysyntä muusikoille oli kova. Töitä oli paljon; radio-, tv- ja studiotyöskentelyä muiden keikkojen lisäksi. Lasanen kertoo, että töitä oli oikeastaan niin paljon, että monelta soittajalta jäi tekninen puoli hataraksi. ”Jokainen, joka osasi korva-kuulolta jotakin soittaa, sai jollakin tasolla duunia. Oli 3 000 tanssipaikkaa ja kaikki ravintolat tämän lisäksi. Ravintoloissa oli kausikiinnityksiä kolmesta neljään kuukautta kerralla. Vaikkei keikkoja ollut kuin kahdesta kolmeen viikossa, elanto oli turvattu”. Lasanen asui Suomeen palattuaan ja sotaväen käytyään Loviisassa ja vaikutti lukuisissa eri yhtyeissä. ”Yksi aikakausi oli vuodesta 1956 yksitoista vuotta eteenpäin, jolloin soitin kiinteästi Ronnie Kranckin bändissä, joka oli Suomen suosituin”. Lasanen muutti Helsinkiin Loviisasta 1959.
Ronnie Kranckin orkesterin levyttämä Letkis valloitti maailman ensimmäisenä suomalaisena pop-hittinä. Kuvassa vasemmalta Rauno Lehtinen, Olli Mäkelä, Jörgen Petersen, Per Wallenius, Ronnie Kranck ja Pentti Lasanen. (kuva: Jazz & Pop arkisto)
- Youtube: Ronnie Kranckin orkesteri: Letkis (1963)
Vuoden 1967 jälkeen Lasasen päätyötä oli sovittaminen ja studiomuusikkona toimiminen. Lasanen keikkaili toki edelleen, muun muassa solistina säestäjän kanssa. 1970-luku oli Lasasen mukaan vaikeinta aikaa, koska vähän päälle kolmekymppiset ihmiset tulivat hyvin auliisti kertoomaan, että soitatte vanhanaikaisesti. 1970-luvun alussa Lasasella oli ajan hengen mukaan viisimiehinen humppabändi, joka toimi runkona myös radion Lavalauantai lähetyksissä. Radion tanssi-orkesteri oli hyvä paikka harjoitella myös sovittamista. Sinne oli kerääntynyt aikansa parhaat soittajat. ”70-luvulla yleinen musiikki-virtaus oli jo rock-voittoista. Alunperinhän rock-musiikki oli kolmimuunteista ja jazzmuusikot soittivat soolot”.
- Youtube: Kun syksy saapuu Helsinkiin (1970), Pentti Lasanen (Radion viihde-orkesteri, Georg de Godzinsky)
”Täytyy sanoa, että olen äärettömän onnellinen siitä että olen alalla, jossa sekä saa olla mukana että voi oma-ehtoisesti sen asian suorittaa ja ennen kaikkea siitä, että eri ikäiset soittajat yhdistyy, on se mikä staili tahansa. Tämä on niin pieni ala, että kaikki keskinäinen tuki tarvitaan”. Nykyisin Lasanen keikkailee kolmesta neljään kertaa kuukaudessa. ”Useimmiten keikat ovat konserttiluonteisia. Kaikki keikat on sikäli tervetulleita, että joutuu ylläpitämään eri aspekteja, muistelemaan biisejä. Tanssikeikoilla on osattava biisit ulkoa. Sävel-lajit saa olla mitä vaan”. Lasanen puhuu paljon korvakuulolta soittamisen tärkeydestä. Riippumatta genrestä tulee soittajan opetella soittamaan kaikki mitä osaa laulaa. ”Aivan liian paljon tapahtuu niitä, että kun pyytää jonkun soittamaan jotain ilman nuotteja, niin ilmenee että ei oo koskaan edes yrittänyt soittaa ilman nuotteja. Perusedellytys on, että genressä missä tahansa kuulet sen äänen ennen kuin soitat sen”.
Pentti Lasanen Big Swing orchestra
Entä miten Lasanen on ottanut niin monta eri soitinta haltuun ilman opettajaa? ”Alusta pitäen mä oon lähestynyt näin jokaista puhallinta, että soitan läpi kaikki äänet ja jos jotkun näistä on matalia suhteessa muihin niin mä viritän näiden matalien mukaan, jolloin saattaa olla niin et siinä on kolme-viisi matalaa ääntä, useimmiten foneissa alapäässä. Kaikki muut on ylävireisiä. Mä opettelen soittamaan ne muut äänet kohdalleen. Mä saan paljon paljon leveämmän leveämmän äänen, mä saan agogiikkaa siihen, mä saan vibraattoa siihen. Kaikki mitä tarvitaan soiton elävöittämiseen.”
Muusikot eivät ole Lasasen mukaan hänen pitkän uransa aikana mihinkään muuttuneet. ”Kyllä soittaja tunnistaa toisen soittajan. Sen minkä oppii tällä sektorilla on, että hyviä ja huonoja ihmisiä ei kategorisoida maailman-katsomuksen mukaan, vaan toiminnan mukaan. Onneksi ei ole hirveästi nurkkakuntaista näkemystä soittajien kesken. Soittajat näkevät ja tapaavat niin paljon ihmisiä, jotka ovat täysin ookoo, vaikka niillä on täysin vastakkaiset mielipiteet.”
- Youtube: Kuuntele Pentti Lasasen koko haastattelu.
Lasanen & T Sax
Lasanen & trpt
Lasanen & clar
Julkaistu alun perin Saksofani-lehden numerossa 1/2015. Päivitetty ja lisätty multimedia nettisivuja varten (Eskola) 7/2015.