Värikkäästi barskalla: Multikolor-konsertto

Säveltäjä Olli Virtaperkon konsertto baritonisaksofonille ja yhtyeelle, Multikolor, kantaesitettiin Tampereella lokakuun lopussa 2016. Aamulehden arviossa TampereRaw-yhtyeen ja saksofonitaiteilija Joonatan Rautiolan kantaesittämä konsertto nostettiin ”viiden tähden konsertoksi”, ja yhdeksi ”hienoimmista uusista suomalaisista taidemusiikin teoksista aikoihin”. Uuden kotimaisen saksofonikonserton syntyminen ja esittäminen on aina Tapaus isolla T:llä. Saksofani selvitti, mistä on kyse.

Lue loppuun

Kadonneen kasarifonin metsästys

Teksti: Pekka Koivisto (2011)


Kesäkuussa 2011 menehtyi Bruce Springsteen & E Street Bandin jättiläismäinen saksofonisti Clarence Clemons. Hänen viimeiseksi julkiseksi esiintymisekseen jäi toukokuussa esitetty American Idolsin finaali, jossa Clemons soitti Lady Gagan kera menestyshitin ”The Edge of Glory”, kappaleen, jonka hän myös soittaa Gagan tuoreella levyllä. Jo aiemmin oli levyarvioissa ja nettipalstoilla julistettu suureellisesti, että Lady Gaga toi 80-luvun saksofonin takaisin pop-musiikkiin. Lausunto on kovin mahtipontinen, mutta se sai minut nostalgisesti muistelemaan 80-lukua ja sen ikonista pop- ja rocksaksofonia. En toki ole nostalgiassani yksin; netti on pullollaan aihetta käsitteleviä sivuja, gallupeja ja erilaisia top 10 -listoja.

Rock on monien musiikkityylien sekoitus ja suuri osa sen juurista on syvällä mustassa musiikissa. Siksipä ensimmäiseksi rocksaksofonisooloksi on joskus provosoivastikin mainittu Illinois Jacquetin soolo Lionel Hamptonin bändissä kappaleessa ”Flying Home” vuodelta 1942. Siinä on kosolti piirteitä, jotka reilut 10 vuotta myöhemmin määrittelivät swingistä ja rhythm & bluesista vaivattomasti rockiin siirtyneen saksofonin. Tööttäävä honkin’ sax oli syntynyt. Kovaa ja korkealta, rytmisiä riffejä. Kyseinen soolo vakiintui siinä määrin, että myös seuraavat saksofonistit soittivat sen aina samalla tavalla. Soolosta tuli sävellys tai ainakin kiinteä sovituksellinen elementti.

Lue loppuun

Jazzlegenda Pentti Lasanen

Teksti: William Suvanne (2015)


Pentti-LasanenPentti Lasanen (s. 1936) on kevyen musiikin saksofonisti-pioneeri, jonka aktiivinen muusikon ura on jatkunut kuuden vuosikymmenen ajan. Tapasin Lasasen Arabialla joulukuussa 2014.

Nuori Lasanen sai ensimmäisen kosketuksen soittamiseen ja jazz-musiikkin kuusivuotiaana sotalapsena Ruotsissa. Ruotsissa oltiin askel edellä: Lasanen kuuli mustaa jazz-musiikkia ja opetteli itse soittamaan. 14-vuotiaaksi asti instrumentti oli nokkahuilu, kunnes hän sai ylipuhuttua Helmi-tädin ostamaan itselleen rikkinäisen klarinetin. Pian tämän jälkeen soitinvalikoima laajentui tenorisaksofoniin, alttosaksofoniin ja trumpettiin. ”Ensimmäisen esiintymiseni tein kaksi kuukautta klarinetin soiton aloitettuani. Soitimme kolme kappaletta, joista yksi oli ainakin Meksikon pikajuna ja  toinen Kultainen nuoruus. Kolmatta en enää muista”, Lasanen muistelee.

1950-luvulla kysyntä muusikoille oli kova. Töitä oli paljon; radio-, tv- ja studiotyöskentelyä muiden keikkojen lisäksi. Lasanen kertoo, että töitä oli oikeastaan niin paljon, että monelta soittajalta jäi tekninen puoli hataraksi.  ”Jokainen, joka osasi korva-kuulolta jotakin soittaa, sai jollakin tasolla duunia. Oli 3 000 tanssipaikkaa ja kaikki ravintolat tämän lisäksi. Ravintoloissa oli kausikiinnityksiä kolmesta neljään kuukautta kerralla. Vaikkei keikkoja ollut kuin kahdesta kolmeen viikossa, elanto oli turvattu”. Lasanen asui Suomeen palattuaan ja sotaväen käytyään Loviisassa ja vaikutti lukuisissa eri yhtyeissä.   ”Yksi aikakausi oli vuodesta 1956 yksitoista vuotta eteenpäin, jolloin soitin kiinteästi Ronnie Kranckin bändissä, joka oli Suomen suosituin”. Lasanen muutti Helsinkiin Loviisasta 1959.

Lue loppuun