Teksti: Olli-Pekka Tuomisalo (2014)
Wilfred Tuomikoski
Suomalaisen saksofoninsoiton aamuhämäristä löytyy useita mielenkiintoisia ja enemmän tai vähemmän merkittäviä hahmoja. Esikoiskirjassani ”Matti Rajulan elämä” kirjoitin tämän 1900-luvun alkupuolen merkittävimmän ja kansainvälisestikin korkeatasoisimman puupuhaltajamme elämäntarinan. Nyt työskentelen toisen kirjan parissa. Tämä tulee sisältämään suuren joukon elämäkertoja oman aikansa keskeisistä soittajista. Mukana on Radio-Orkesterin, HKO:n, Turun, Tampereen, Lahden ja Viipurin orkesterien klarinetisteja (mm. Sven Lavela, Väinö Koutonen, Cosimo ja Mario Sgobba, Eero Linnala) sekä useita freelance-pohjaisia saksofonisteja (Josef Kaartinen, Pej Manuel, Aku Wittenberg, Ville Virtanen). Yksi tärkeimpiä nimiä mutta samalla myös varsin mystiseksi jäänyt hahmo on Wilfred H. Tuomikoski. Hänestä ei tähän asti ole ollut juuri mitään tietoa saatavilla – vain se että hän Andania-laivan orkesterin mukana ”toi jazzin Suomeen” kesällä 1926 ja että hän nautti omana aikanaan suurta suosiota luoden ympärilleen suoranaisen tähtikultin. Olen tätä Saksofani-lehden numeroa varten tehnyt lyhennelmän hänestä kirjoittamastani elämäkertatekstistä.
Wilfred H. ”Tommy” Tuomikoski
Nuorukainen saapuu isiensä maille
Wilfred H. Tuomikoski syntyi 27.4.1907 Quincyssa Massachusettsissa Ilmajoelta kotoisin olleiden Ivar ja Fiina Tuomikosken siirtolaisperheeseen. Kivenhakkaajana työskennellyt isä soitti baritonitorvea suomalaisessa Quincyn Kansallissoittokunnassa. Sen yhteydessä toimi lähes kahdenkymmenen oppilaan oppilassoittokunta, johon poika isän innostamana luonnollisesti liittyi. Wilfred ryhtyi opiskelemaan klarinetinsoittoa soittokunnan johtajan Väinö Warvikon johdolla.
Wilfredin musiikkiopinnoista ei ole muuta tietoa, mutta hän oppi soittamaan myös saksofonia, oboeta ja viulua. Kirjassa Rytmin voittokulku (1949) mainitaan Tuomikosken saksofoniopettajaksi Andrew Jacobson. Jacobson soitti 1920-luvun alussa mm. John Philip Sousan orkesterin saksofonisektiossa.
