OLLI-PEKKA TUOMISALO

Jälleen kerran teehetki allekirjoittaneen kotona Olli-Pekka vastapäätä. Mutta tällä kertaa tee-torttu-jäde onkin aivan erimakuista, ystäväni sai vuoden 2002 Joosef Kaartinen-palkinnon Malmi-talon kevätkonsertissa.

Vuonna 1970 Kirkkonummella syntyneen O-P:n kiinnostus musiikkiin alkoi kotoa; isä oli musiikin harrastelija (on edelleenkin), joka sai poikansakin innostumaan aiheesta. Saksofonistin ura sai alkunsa vaarin, Reino Airion esimerkistä; hän oli soittanut 50 vuotta puoliammattilaisena saksofonia ja klarinettia. Keväällä -81 11-vuotias Opa sai kouraansa vm-28 Kohlertin isoisältään, jonka luona Tampereella alkoivat ensimmäiset soittotunnit. Seuraavana syksynä hän pääsi Helsingin NMKY:llä legendaarisen Jalo Kullervo Mutasen oppilaaksi. Syksyllä -82 O-P jo aloittikin opinnot Helsingin Konservatoriossa opettajinaan Hannu Lehtonen (82-89), jonka jälkeen puolen vuoden pätkissä Merja Valve, Kimmo Leppälä ja lopuksi Teemu Salminen. Teemun oppi oli tervetullut päänavaus jazz-musiikin suuntaan Teemun kauden päätteeksi aukesi portti Sibelius-Akatemiaan Pekka Savijoen oppilaaksi.. Musiikin maisteriksi Opa valmistui vuonna 1999.

"Eka foni oli siis Kohlert ja vuoden kuluttua vuonna -82 ostin Buffet S-1:n jolla soitan edelleen. Aluksi suukappale oli Vandoren A-25 kymmenen vuoden ajan, kunnes näin Pekka Savijoen levystä Pekan "ekvipmentsit" ; Vandoren A-35. Pitihän se tsekata ja se istui naamaan heti. Sillä samalla olen soittanut nyt kymmenen vuotta. Päreenä olen käyttänyt Vandoren 3,5 ja soitan lehden loppuun. Otan paketista seuraavan ja koitan mukauttaa turvan lehteen eikä toisin päin. Tällä tavalla uusi lehti voi aluksi tuntua raskaalta ja jäykältä mutta niin kuin Timo Rautiainen (Trio Niskalaukaus) sanoo: "Kaikki liha tottelee kuria". Niin myös huulen lihakset. Kiristimiä on ollut kolme kappaletta, yksi meni rikki kymmenen vuoden käytön jälkeen, toinen ja kolmas on vaarin peruja. Toisen näistä kiristimistä vaari oli saanut Matti Rajulalta.
Sopraano on tällä hetkellä ja toivottavasti loppuun saakka Selmer SA serie III ja siinäkin Vandoren S-25 ja lehti 3,5. Tenorissa ja barskassa suukappaleet ovat myös V-35."
Vaari osti 70-luvulla Kohlertin tultua tiensä päähän vuoden -56 Selmerin, jolla O-P soittaa Jean S.- keikat.

Olli-Pekalla on kansainvälisestikin mittava klassisen saksofonimusiikin levy- ja nuottikokoelma. "Kaiken näköinen statistiikka on kiinnostanut aina. Pikkupoikana osasin ulkoa Suomen lentokenttien kiitoratojen pituudet, Rauman kaupungin katukartat, kaikkien Suomen kaupunkien väkiluvut, laivaston alusten tekniset tiedot jne. Siitä innostus luontevasti (onneksi) siirtyi hyödyllisempiin asioihin. Opiskellessa tuli vierailtua usein Nuottipuodissa (sijaitsi silloin Konservatorion alakerrassa Fredalla) ja sieltä lähti mukaani noin kerran viikossa hirveitä määriä nuotteja; parissa vuodessa satoja. Kova oppimisen halu ajoi nuottikauppaan; pakko oppia tuntemaan koko repertuaari, sitten myöhemmin vasta tajusi että joka päivä tulee kymmenen sävellystä lisää. Mutta parhaani yritin, kunnes äly voitti."
TR: "Levy-asioissa ei äly ole vielä tainnut voittaa?"
O-P: " No kyllä pikkasen jarrua siinäkin on tullut, kaikkea ei pidä ostaa, mutta kaikki hyvät kannattaa. Tällä hetkellä hyllystäni löytyy 320 klasari-levytystä. Joukkoon mahtuu kaikenlaisia löytöjä, mm. Rascherin vanhoja lp-levyjä 40-50-luvun taitteesta. Älppäreitä on n. 50 ja loput 270 on CD-levyjä. Rahallista arvoa en ole uskaltanut mitata. Nuotteja on tällä hetkellä noin 550; kunnianhimoinen tavoite olisi soittaa kaikki läpi. Tähän mennessä olen esittänyt, levyttänyt tai radioinut reilut 200 kappaletta."

Tällä hetkellä Opalla on kolme levyä tekeillä yhtä aikaa: konsertot osa 2 (tuplalevy), kvartetot (tupla) ja Risto-Matti Marinin säestämänä Opan ensimmäinen foni/piano-levy, joka ei sisällä suomalaista musiikkia.
Kesällä on Jan-Mikael Vainion kvinteton kantaesitys, keikkoja Jean S.- orkesterissa, Savonlinnassa ooppera-aikaan kaksi viikkoa salonkimusiikkia "Group Unlimited"-ryhmän kanssa (20-luvun salonkimusaa ja hissijazzia), jossa O-P ällistyttää myös klarinetistina. Marraskuun 12. päivänä ensikonsertti (3. klassinen ensikonsertti Suomessa kautta aikain, aiemmat olivat Savijoen ja H. Lehtosen), jonka jälkeen kolvi kohti Chicagoa; siellä viikko Risto-Matin kanssa konsertoimassa viidessä yliopistossa, kutsu tullut muun muassa Fred Hemkeltä.

"Suomalaisen saksofonimusiikin ja saksofoninsoiton historiaa olen kerännyt kuuden vuoden ajan joten materiaalia on hirvittävä määrä kasassa. Tarkoituksena on kerätä vielä pari vuotta ja sitten yrittää Akatemian tohtorikoulutusohjelmaan DOCMUS:iin. Jos sinne pääsen, niin liittäisin siihen työhön nämä levytyshommat, koska tarkoitus on levyttää kaikki suomalainen saksofonimusiikki tämän pienen ihmiselämän aikana. Tuskin riittää. Nyt on olemassa 145 sävellystä ja ihan hyvä kyyti sinänsä että 50-60 kappaletta alkaa kohta olla nauhoitettuna mutta on niitä tehty vähän etukäteen varastoonkin, ei niitä pysty julkaisemaan niin hirveällä tempolla. Kun on tuo asuntolainakin…"
TR: "Lähes kaikki klassinen saksofonimusiikki mitä Suomessa sävelletään tällä hetkellä on sinulle tehtyä, mistä moinen?"
O-P: " No kyllä nämä nuorten juippien kappaleet on minulle sävellettyjä. Kun on pitkään pyörinyt Korva-jengissä (Korvat auki-yhdistys) ja soitellut kahdeksan vuotta niiden sävellyksiä niin kyllä ne aina innostuvat. Niitä on kiva soittaa ja se on molemmin puolin paljon antavaa."
TR: "Nuoria juippejahan ne Saloset ja Lindbergitkin on olleet…"
O-P: " Se työ mitä Pekka (Savijoki) teki parikymmentä vuotta sitten on käsittämättömän merkittävää; meillä on ohjelmistoa Lindbergiltä, Saloselta, Heiniseltä, Bergmanilta, Usko Meriläiseltä, Segerstamilta ja Mikko Heiniöltä, eli suuri osa suurista nimistä sävelsi Pekalle teoksia.
Ehkä näistäkin nuorista sitten 10-20 vuoden päästä jotkut on nousseet isommiksi nimiksi. Kyllä heistä useista jo tulee lahjakkuus läpi, tietää jo melkein muutamia jos nyt ei standardikappaleiksi nousevia mutta sitä suuntaa. Nyt on 18 sävellystä tehty minulle näinä muutamana vuotena."
TR: "Tuntien altissimo-rekisteritaitosi en malta olla kysymättä kuinka ylös säveltäjä saa kirjoittaa sinulle?"
O-P: "No f:ään (siis f4; ääni seitsemännellä yläapuviivalla!) ja fis tulee nykyään ihan normaalisti. Jos nyt ei ihan luuseri-lehteä ole niin kyllä g4 tulee. A:ta (8. yläapuviivalla!!!) soitin viime syksynä Sampo Haapamäen kappaleessa neljässä konsertissa, kolmessa soitin a4:een ja neljännessä, joka radioitiin, meni pupu pöksyyn ja jätin sen äänen soittamatta. Bb:n soitin kerran seitsemän vuotta sitten ja sillä oli sitten omat seuraamuksensa, silloin napsahti. Siis kerran olen saanut neljä oktaavia täyteen! Nyt voi vetäytyä, tästä on hyvä lähteä alaspäin!"
Ei taida Opalla alamäki alkaa vielä pitkään aikaan.

Timo Rantanen