EuroCASS-tapahtuma pidettiin 5.-12.8.2001 Helsinki-Järvenpää akselilla.

Viikon ohelma löytyy TÄSTÄ. (Agenda in english here)

EuroCASS jazz Teuvo Siikasaari

EuroCASS Classic -konserteista 5.-12.8.2001 Annamaija Joensuu

Avajaiskonsertti su 5.8. Temppeliaukion kirkko

Konsertin avasi Tel Avivissa vaikuttava, amerikkalaissyntyinen klarinetisti Eva Wasserman-Margolis, joka on tullut tunnetuksi Euroopassa esiintymistensä ohella myös pedagogina. Wasserman-Margolis esitti Taneyevin Canzonan ja Hurlstonen Four Characteric Pieces -sarjasta osat Ballade ja Scherzo.

Parhaimmillaan Eva on melodisten linjojen rakentajana perinteisen klarinettimusiikin parissa, vaikkakin sooloteosten säveltäjänä hänen kielensä on moderni.

Suomalainen Saksofonikvartetti (Pekka Savijoki, Timo Rantanen, Kai Ruskeepää, Juha Keikkonen) häikäisi paitsi osaamisellaan, myös kauniilla soundillaan, joka tuntui täyttävän pehmeästi koko kirkon. Kullervo Kojon ja Petri Keskitalon esittämä Schickelen pieni Talvisarja oli jännittävä ja humoristinenkin teos, jonka haluaisi pian kuulla uudestaan. Tuskin teosta sen paremmin osaisi tulkita kuin tämä duo!

Suomessa vielä valitettavan tuntematon unkarilainen klarinetisti ja pedagogi, monipuolinen virtuoosi, Józseph Balogh improvisoi - suorastaan yleisön villiten - oman sävellyksensä Comics. Lopuksi kuulimme nuoren polven taitamista aina niin hellyttävän Klaramania-yhtyeen muodossa. Se esitti Kopiston Insecta Clarinetistaen Karipekka Eskelisen johdolla.

Konsertin isäntänä toimi Antti Nuorivuori. Innostunutta yleisöä oli paikalla niin paljon, että ohjelmat loppuivat kesken.

E.C.Q Recital ti 7.8. Joki-sali, Tikkurila

Emiliano Clarinet Quartet tulee Modenosta (Ferrari-kaupunki!), Emilia Romagnan maakunnasta Italiasta. Kvartetin muusikot ovat pääasiassa soitonopettajia, jotka ovat konsertoineet ja levyttäneet yhdessä jonkun vuoden ajan. Kvartetin "pomo" on Paolo De Gaspari, joka viimeistelee diplomitutkintoaan tänä vuonna Rotterdamin Musiikkikorkeakoulusta.

Kvartetin soundi on korvia hivelevän yhtenäinen (Selmer) sekä herkkä ja hienostunut. He tekevät hyvin sen minkä osaavat sortumatta kokeilemaan teknisiä rajojaan. Koskettava "Ravenna" jäi erityisesti mieleen heidän uudemmasta ohjelmistostaan vaikuttavuutensa vuoksi.

Resitaali oli hyvin mietitty kokonaisuus, joskin Baloghin ohjelman ulkopuolisen Bärmann-tulkinnan olisi ehkä voinut jättää esittämättä.

Nuori kvartetti on aktiivinen esiintyjä ja etsii jatkuvasti kontakteja ja yhteistyökumppaneita. Tämänkin konsertin tukijaksi löysimme yhteistyöllä Italian kulttuuri-instituutin. Yleisöä oli kiitettävästi varhaisesta kellonajasta (klo 16) huolimatta ja salin akustiikka sekä järjestelyt erinomaiset. Kiitokset Eija Särkimäen tiimille ja Vantaan Musiikkiopistolle!

"Our Favourite Works" ke 8.8. Pop & Jazz konservatorio

Angela Fussell, klarinetti, esitti miehensä Vivian Troonin säestämänä brittiläistä ja ranskalaista klarinettimusiikkia, teoksia, joita ei meillä juurikaan tunneta (Standford, Wood, Delmas, Bullard, Rakov).

Ne olivat suht´ mukavan tuntuisia kappaleita, joista voisi löytyä käyttökelpoista lisää esim. pedagogiseen ohjelmistoon.

Finnish Reed Recital to 9.8. Helsingin konservatorio

Suomalaisista taiteilijoistamme Asko Heiskanen (klar), Olli-Pekka Tuomisalo (sax), Tomas Djupsjöbacka (vcl) ja pianistit Mirka Viitala ja Sampo Haapamäki antoivat konsertissa häikäisevän näytteen paitsi osaamisestaan myös tyylikkäästi laaditusta ohjelmakokonaisuudesta.

Askon ja Tomaksen tulkinta Lindbergin Steamboat Bill Jr:sta klarinetille ja sellolle kuuluu ehdottomasti kansainväliseen eliittiin. Samoin lopuksi kuultu Brahmsin klarinettitrio.

Olli-Pekka Tuomisalo on monipuolinen muusikko, joka on löytänyt hyvin tiensä suomalaisen klassisen saksofonismin kapealla sektorilla. Hän sai esittämistään, useimmille kuulijoille entuudestaan tuntemattomista, Fagerlundin, Haapamäen, Saarisen ja Kuitusen teoksista hahmotettua ehyet ja mielenkiintoiset kokonaisuudet. Saarisen suggestiivinen Mamertinum jäi erityisen positiivisesti mieleen.

Saxophone Concert to 9.8. Helsingin konservatorio

(Jean-Yves Fourmeau ja Suomalainen Saksofonikvartetti

Saman päivän iltakonsertissa oli lisää herkkua tarjolla. Tästä konsertista ei voi muuta mainita kuin että paljon olisi ollut muillakin puhallininstrumentisteilla virikkeitä tarjolla tämän kokoonpanon esiintymisestä ja osaamisesta. Se oli ranskalainen tuulahdus musiikin suurilta estradeilta. Yleisöä oli kuulemassa hävettävän vähän.

Konservatoriolla isännöi ammattimaisesti saksofoninsoiton lehtori Juha Keikkonen. Mukana olivat Suomalaisen Musiikin Tiedotuskeskus ja F-musiikki.

Autumn Recital pe 10.8. Järvenpää-talo

Perjantaina siirryttiin Järvenpää-talolle, jonka Sibelius-salissa kuultiin iltapäivällä Jarmo Hyväkön ja Jarmo Eerikäisen resitaali.

Jarmo(t) tuntuu(vat) kuuluvan musiikin arkkitehteihin, sillä niin hyvin hän(he) rakensi(vat) Martinun, Saint-Saensin ja Regerin sonaateista kolmiulotteisia kuulokuvia, eli sisällöltään rikkaita ja vivahteikkaita sekä rakenteiltaan ehyitä. Samoin sooloteos, Leppälän Hirtengedichte op. 1, avautui lempeän musiikillisesti kuulijalle.

Myös asiantunteva yleisö arvosti Jarmojen tulkintoja, koska kuultiin muutama innostunut bravookin.

The Romantic Reed pe 10.8. Järvenpää-talo

Iltakonsertista vastasivat pääosin kansainväliset vieraamme. Eva Wasserman-Margolis ja Milanon konservatorion lehtori Luigi Magistrelli eivät ole aiemmin esiintyneet klarinettiduona yhdessä, mutta heidän musiikkimakunsa, soundinsa ja tapansa tulkita osuvat saumattomasti yhteen. Pohjoisitalialaisena Magistrelli on hillitty ja pidättyväinen, mikä heijastui hänen käyttämään väripalettiinsa, joka on herkempi ja hienosyisempi kuin mitä ekspressiivisiltä italialaisilta voisi odottaa. Magistrelli on myös klarinettien ja klarinettimusiikin keräilijä ja hänen arkistonsa on eräs Euroopan laajimmista.

Hanna Susitaival tuli esiin tässäkin konsertissa mitä luotettavimpana pianistina.

Väliajan jälkeen Glinka Trio (Spencer Pitfield, klar, Antal Mojzer, fg ja Risto Lauriala, piano) toivat kuulijalle hienon kokonaisuuden varhaisempaakin klarinettimusiikkia, jonka löytäminen uudelleen estradeille on paljolti Pitfieldin tutkimustyön ansiota. Myös Palmerin Lulla ja Lloydin Trio olivat nautittavaa kuultavaa. Erityisesti trion osaamisesta jäi mieleen Mojzerin fagotin täyteläinen soundi.

Man-Nature-Technology la 11.8. Järvenpää-talo

Tämä pieni resitaali oli kuin tämän ajan kasvot: kaksi toisilleen aiemmin tuntematonta klarinetistia, toinen Suomesta, toinen USA:sta, kommunikoivat tulevasta yhteisestä konsertista sähköpostitse. Mika Ryhtä ja Gregory Barrett olivat laatineet kokonaisuuden, jossa inhimillisyys ja luonto kohtasivat aikamme ilmiöissä. Mikan esittämät Eirikssonin ja Resanovicin nauhasäestykselliset teokset olivat jännittäviä ja ajatuksia herättäviä. Barrett puolestaan oli valinnut kolme otsikon teemaan sopivat kappaleet, joista hän ehdottomasti oli parhaimmillaan Nevanlinnan Fotossa. Erikoisen virkistävää ja rajoja rikkovaa oli kuulla Lutoslawski ja Pylkkänen Mikko Luoman (hanuri) ja Barrettin yhteistyönä.

Kokonaisuus oli hauska ja taiteilijat esittivät lopuksi myös yhteiskappaleen.

Päätöskonsertti su 12.8. Järvenpää-talo

Päätöskonsertti oli koko konferenssin työläin. Klarinettiorkesterin kokoajana ja yhteyshenkilönä toiminut Pauliina Tamminen ansaitsee siitä kiittävän erikoismaininnan!

Konsertin alkuun oli saatu myös ihmisääntä mukaan, eli baritoni Jari Saarman, joka esitti yhdessä Olli-Pekka Tuomisalon (sax) ja Sampo Haapamäen (piano) Klamin ja Hannikaisen lauluja. Trio ei ole esiintynyt aiemmin yhdessä tässä kokoonpanossa, mutta kokonaisuus oli erittäin toimiva.

Ensimmäinen kantaesitys oli Mikko Hassisen Qwack! II klarinetille ja pianolle. Se oli vain pari minuuttia, mutta säveltäjän jazz-taustan vaikutus ja rytmiikan käsittely teki siitä hauskan kuultavan. Teoksen esittivät Mika Ryhtä ja Hanna Susitaival.

Józseph Balogh pääsi vauhtiin unkarilaisen "jukkalinkolan" György Selmecin teoksessa Piece for Phil Marlowe, joka toi esiin teatterimaisia dekkarifilmikuvia. Erittäin mukavaa musiikkia varmaan myös soittaa! Kun Baloghista on kyse, hän halusi lopuksi vapautua nuottiosuudestaan soittamalla oman vauhdikkaan klezmersävellyksensä ylimääräisenä.

Toisena konsertin kantaesityksenä kuultiin Markus Fageruddin Carousel bassoklarinetille ja klarinettiyhtyeelle. Solistina oli Heikki Nikula ja yhtyeessä soittivat Petri Vallius, Jutta Jelys, Mika Ryhtä, Ilkka Teerijoki, Nina Selin ja Marko Portin johtajanaan taitavana ja perusteellisena tunnettu klarinetisti-kapellimestari Jyri Nissilä. Tätä teosta en osaa kommentoida, koska en kuullut sitä salissa istuen, mutta aplodeista ja bravoista päätellen Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahaston apuraha tilausteosta varten ei ollut mennyt hukkaan!

Vihdoin pääsi Suomalainen Klarinettiyhtyeemme lavalle, ja Linkolan Chalumeaux-sarja kajahti tuttuine sävelineen Sibelius-saliin. Orkesterissa soittivat kotimaisen kantaporukan lisäksi myös Gregory Barrett ja Emiliano kvartetista Paolo De Gaspari, Antonella Chiuchiolo ja Maurizio Manfredini.

Onko suomalaiselle/kansainväliselle klarinettitaivaalle syntynyt uusi tähti? Christoffer Sundqvistista löytyy siihen ainakin tarvittava sähkö ja lavakarisma. Mieleeni tuli, että Sundqvistissa on jotain samaa kuin Kuusiston viulistiveljeksissä. Crusellin solistitulkinnassaan hän haki äärirajoja virtuoositeetissa ja nyansseissa pysyen kuitenkin hyvän maun rajoissa. Tulevaisuus näyttää mihin hänen tiensä on kulkemassa.

Konsertin lopuksi kuulimme normaalia kömpelömmät Liukkaat jalkineet, mutta toisena esitettyyn perinteiseen Klarinettipolkkaan yhtyi seisaaltaan improvisoiden Józseph Balogh. Yleisö taputti raivokkaasti.